Frisbeegolfia pelataan frisbeegolfkiekoilla, joita on satoja ellei jo tuhansia erilaisia. Kiekkoja luokitellaan monella eri tavalla, ja harrastajan voikin olla vaikeaa hahmottaa, mistä milloinkin puhutaan. Tällä sivulla on esiteltynä tärkeimmät ominaisuudet, joilla kiekot eroavat toisistaan, sekä selitetty mitä kiekkojen yhteydessä käytetyt termit tarkoittavat.
Aina kun sivulla näkyy muistutuksena OKRH, se tarkoittaa ”oikeakätisen rystyheitto”. Jos heität rystyheiton vasemmalla tai oikean käden kämmenheitolla, korvaa tekstin vasen oikealla ja toisinpäin.
Putteri, draiveri, midari, …
Yleisin kiekkojen luokittelu on niiden jakaminen useampaan ryhmään niiden pääasiallisen käyttötarkoituksen mukaan. Merkittävin erottava näillä kiekoilla on lentonopeudessa; sekä niiltä osin, kuinka nopeasti niiden lentonopeus hidastuu sekä niiltä osin, kuinka kovaa niitä on heitettävä, jotta ne toimivat suunnitellulla tavalla.
Tämä ”nopeusluokitus” on oikeasti jatkumo, ja on osittain mielivaltaista, missä kohtaa kiekot alkavat olla lähestymiskiekkoja, ja missä vaiheessa väylädraivereita. Jotkut valmistajat (esim. Millennium) jakavat kiekkonsa kolmeen ryhmään: putterit, lähestymiskiekot ja draiverit. Toista ääripäätä edustanee Prodigy, joka käyttää jopa kuutta eri luokkaa: putterit, lähestymiskiekot, ”midrange”-kiekot, väylädraiverit, hybridit ja pituusdraiverit. Jotkut valmistajat käyttävät myös numeromuotoista nopeusluokitusta, tästä lisää luvussa lentonumerot.
Sinun ei kannata kuitenkaan liikaa keskittyä näihin ryhmittelyihin. Putterilla voi ihan hyvin heittää pitkiäkin heittoja, lähestymiskiekolla voi putata ja joissain erikoistilanteissa draiverillakin voi heittää lyhyitä heittoja.
Putteri
Putteri on frisbeegolfin peruskiekko. Sillä voi tehdä lähes kaikki frisbeegolfissa käytetyt heitot. Se on myös helpointa heittää suoraan. Putterin tunnistaa korkeasta profiilista ja tylpästä, pyöreästä reunasta. Näistä ominaisuuksista johtuen putterin ilmanvastus on suuri, jolloin sen mahdollinen lentonopeus jää pienemmäksi kuin muilla kiekoilla. Toisaalta, putterin kehittämä nostovoima on omaa luokkaansa, joten niilläkin voi heittää melko pitkiä heittoja. Putterit liitävät myös pienellä voimalla heitettynä, joten niitä käytetään yleensä lyhyisiin heittoihin ja putteihin. Toisaalta, maailman parhaat pelaajat voivat heittää putteriakin yli 100 metriä, joten sille on paljon käyttöä.
Lähestymiskiekko eli midari
Kun reunan muoto hieman terävöityy ja kiekon korkeus mataloituu, aletaan puhua lähestymiskiekoista. Lähestymiskiekot alkavat jo feidata selvästi, jos niitä heittää liian hiljaisella lähtönopeudella. Oikeaoppisella heitolla lähestymiskiekon saa kuitenkin heitettyä hieman putteria pidemmälle
Draiverit
Draiverit ovat kovimpiin heittoihin tarkoitettuja, usein sangen terävä- ja leveäreunaisia, ja profiililtaan matalia. Draiverit voidaan jakaa edelleen ns. väylädraivereihin ja pituusdraivereihin tai jopa kolmeen aliryhmään kuten Prodigy tekee. Perusheitoissa draiverit tarvitsevat melko suuren lähtönopeuden toimiakseen niille ominaisella tavalla. Siksi niitä ei suositella ihan vasta-alkajille.
Toisaalta, hieman ristiriitaisesti useimmat ammattilaispelaajat suosivat draiveissaan mahdollisimman hitaita draivereita, vaikka juuri he pystyisivät hyödyntämään pituusdraivereita. Syynä on se, että hieman kärjistäen voidaan sanoa, ”mitä hitaampi kiekko, sitä helpompi hallita”. Leveäreunaiset pituusdraiverit paitsi feidaavat enemmän, myös kääntävät helpommin yli ja maahan tullessaan vielä skippaavat enemmän. Eli kun on syytä pysyä usein hyvinkin kapealla väylällä, on syytä valita mahdollisimman hidas kiekko. Pituusdraivereita käytetään sitten vain hyvin avoimilla väylillä, jos ei ole riskiä pahaan paikkaanjoutumisesta – tai iso feidi ja skippi ovat itse asiassa toivottuja lentoradan ominaisuuksia.
Vakaa, ylivakaa, alivakaa, epävakaa…
Toinen yleinen tapa ryhmitellä kiekkoja on niiden ”vakaus”. Vakaudella tarkoitetaan kiekon pyrkimystä lentää suoraan tai kääntyä johonkin suuntaan. Ensin hyvät uutiset: vakaa kiekko on sellainen, joka lentää suoraan. Ylivakaa on sellainen, joka kääntää suorankin heiton vasemmalle (OKRH!) ja alivakaa sellainen, joka kääntää suoran heiton oikealle. Sitten huonot uutiset: ei ole olemassa erikseen ylivakaita, vakaita tai alivakaita kiekkoja.
Kaikki kiekot feidaavat aivan varmasti vasemmalle (OKRH!) riittävän korkealle riittävän hiljaa heitettynä. Vastaavasti kaikki kiekot kääntävät aivan varmasti yli (alkavat hakeutua oikealle) jos niitä heittää tarpeeksi suurella lähtönopeudella. Niinpä kiekkojen vakautta on mielekästä arvioida vain suhteessa toisiinsa ja tietyllä lähtönopeudella heitettynä. Niinpä vaikkapa Stratus on todella alivakaa täydellä teholla heittävälle Simon Lizottelle, monelle vasta-alkajalle se on aivan liian ylivakaa.
Eli kiekon (yli-/ali-)vakaus on aina suhteessa kiekon lähtönopeuteen. Epävakaa sitten on taas ehkä hieman humoristisesti käytetty termi kuvaamaan kiekkoa, joka joskus käyttäytyy alivakaasti ja joskus ylivakaasti. Taustalla saattaa ehkä kuitenkin olla ennemmin puutteet heittäjän taidoissa, kuin joku kiekon ominaisuus.
Lentonumerot
Eri valmistajilla on erilaisia tapoja luokitella kiekkojaan niiden lento-ominaisuuksien mukaan. Kullakin valmistajalla on oma tapansa numeroida kiekkoja. Yksikään valmistaja (pois lukien ehkä Vibram, josta lisää alla) ei ole vielä ainakaan julkisesti kertonut, millä perusteella numerot annetaan. Siksi on syytä olettaa, että taustalla ei ole mitään mitattavaa tiedettä, vaan kyseessä on enemmän tai vähemmän näppituntuma siitä, miten kiekko vaikuttaisi käyttäytyvän. Kun lisäksi muistetaan, että kiekot kuluvat käytössä jolloin niiden lento-ominaisuudet muuttuvat ja toisaalta tiedetään, että kiekkojen eri valmistuserien kiekot voivat olla ominaisuuksiltaan erilaisia, vaikka samaa muottia ovatkin, voidaan todeta että parhaimmillaankin nämä numerot ovat suuntaa-antavia ja toimivat lähinnä verrattaessa saman valmistajan kiekkoja toiseen lähes samanlaiseen kiekkoon (sama muovi, sama paino).
Seuraavassa on esiteltynä eri valmistajien käyttämät numerointijärjestelmät.
4:n numeron järjestelmät
Yleisin lentonumerointijärjestelmä on 4-numeroinen nopeus (speed), liito (glide), vakaus (turn) ja feidi (fade). Näitä numeroita käyttävät ainakin seuraavat valmistajat: Discmania, Dynamic Discs, Innova, Latitude 64, Legacy Discs, Prodiscus ja Westside discs.
Nopeus: Tämän numeron perusteella tehdään yleensä aiemmin mainittu luokittelu puttereihin, lähestymiskiekkoihin ja draivereihin. Vaikka tämän numeron voidaan ajatella tarkoittavan kuinka nopeasti kiekko voi lentää, parempi tapa tulkita tätä numeroa on kuinka suurella lähtönopeudella kiekkoa on heitettävä, jotta kiekon muut numerot pitävät paikkaansa. Numerot ovat välillä 1-14, ja yleensä puttereiksi lasketaan kiekot, joilla se on 1-3, midareilla 4-5, väylädraivereilla 6-8 ja pituusdraivereilla 9-14. Vuosien mittaan nopeusluokitukset ovat jatkuvasti kasvaneet. Innovan Roc (nopeus 4) oli parikymmentä vuotta sitten pituusdraiveri. Vuonna 2004 suurin nopeusluokka oli 10.
Liito: Tällä pyritään kuvaamaan kiekon kykyä pitää kulmansa ennen feidiä. Voi siis ajatella, että kaksi muuten identtistä kiekkoa, mutta toisen liito-lukema on suurempi, niin samanlaisella heitolla pidemmälle lentää se, jonka liito-luokitus on suurempi.
Vakaus: Tämän numeron on tarkoitus kertoa kiekon taipumusta kääntää yli. Mikäli lukema on paljon pakkasella (esim. -4), tällainen kiekko heitettynä suurella nopeudella kääntää herkästi yli, ja lähtee liitämään oikealle (OKRH!) tai jopa kääntyy rolleriksi asti. Lukeman 0 olisi tarkoitus kuvata kiekkoa, joka ei juuri käännä yli. Ylivakaimmat kiekot tästä leiristä ovat Innovan Viper ja Whippet, joilla vakaus on +1. Alivakain taasen taitaa olla Innovan Mamba -5:llään.
Feidi: Tämän lukeman on tarkoitus kuvata, kuinka jyrkän loppufeidin kiekko lopulta tekee. Vaikka vakaus olisi kuinka paljon negatiivinen, varsinkin nopeamman luokituksen draiverit feidaavat jokatapauksessa vasemmalle (OKRH!). Tämä lukema on aina vähintään 0, ja enimmillään se on 5.
Voisi siis ajatella, että kun kiekko heitetään sen nopeusluokituksen edellyttämällä nopeudella (mikä ikinä se sitten onkaan), heti lennon alkuvaiheessa vakaus ilmaisee, kuinka paljon kiekko kääntää yli, liito kertoo kuinka kauan kiekko pitää lentokulmansa ja lopuksi feidi kertoo, kuinka jyrkästi kiekko lopulta feidaa.
Tästä seuraa se, että jos otetaan vaikkapa Discmanian MD1 ja DD, joitten molempien vakaus on 0 ja feidi 2, ja heitetään kummallakin 70-metrinen heitto, niin MD1:n lentorata on paljon suorempi. DD on nopeusluokitukseltaan 11, joka tarkoittaa että se tarvitsee paljon suuremman lähtönopeuden toimiakseen numeroita vastaavalla tavalla. Ja sillä lähtönopeudella ko. kiekko sitten lentääkin yli 100 metriä.
Itse henkilökohtaisesti pidän tätä järjestelmää periaatteessa parhaana, mutta käytännössä tällä pyritään antamaan liian paljon informaatiota, ja käytännössä annettuja lupauksia ei pystytä kuitenkaan lunastamaan (erot kiekkojen painoissa ja valmistuserissä vesittävät ajatuksen). Ehkä jonain päivänä valmistus- ja mittausmenetelmät ovat kehittyneet niin paljon, että näihin voidaan todella luottaa. Sitä odotellessa parasta on vain lainata kaverin kiekkoa ja kokeilla, ja toivoa että kaupasta ostettu kiekko on samanlainen.
Vibram
Vibram käyttää lähes samanlaista systeemiä, kuin edellä mainittu 4:n numeron järjestelmä. He ovat vain jättäneet liidon pois lukemista, ja jäljelle jäävillä kolmella lukemalla (nopeus, vakaus, feidi) he käyttävät hieman erilaista asteikkoa. Nopeusluokituksena on numero, joka on maileina tunnissa kiekon optimaalinen lähtönopeus. Tämä viittaisi jo siihen suuntaan, että Vibramilla on todella testattu kiekkojen lentoratoja jotenkin automaattisesti. Vakaus ja feidi-numerot taasen ovat asteina oletettavissa oleva ylikääntö- ja feidikulmat.
MVP, Axiom
MVP:llä ja Axiomilla on käytössä kahden mittarin järjestelmä: nopeusluokitus ja vakaus. Nopeusluokituksena he käyttävät suoraan kiekon reunan leveyttä: 23 mm pituusdraiverit, 21,5 mm pituusdraiverit, 20 mm pituusdraiverit, 17 mm väylädraiverit, 12 mm lähestymiskiekot ja 10 mm putterit. Tämän lisäksi vakausluokituksia on seuraavat viisi: Ylivakaa (Overstable), Vakaa-ylivakaa (Stable-Overstable), Suora-Vakaa (Straight-Stable), Vakaa-Alivakaa (Stable-Understable), Alivakaa (understable)
Discraft
Discraftilla on käytössä hyvin yksinkertainen numerojärjestelmä: kiekot on jaettu viiteen nopeusluokkaan: putterit, lähestymiskiekot, väylädraiverit, pituusdraiverit ja maksimipituusdraiverit. Tämän lisäksi, kullakin kiekolla on vain yksi numero, joka kuvaa kiekon vakautta. Jos näitä kiekkoja haluaa jotenkin vertailla 4:n numeron järjestelmän kiekkoihin, voi niistä laskea yhteen vakaus- ja feidilukeman ja verrata sitä Discraftin vakausnumeroon. Muistutan kuitenkin edelleen, että eri valmistajien tavat luokitella eroavat.
Prodigy
Prodigy luokittelee kiekkonsa nopeusden suhteen kuuteen eri luokkaan: draiverit (D ja X), hybridit (H), väylädraiverit (F), keskimatkan draiverit (M), lähestymiskiekot (A) ja putterit (Pa). Vakauden suhteen Prodigy ei tarjoa mitään yhtenäistä kategorisointia; jokaisen kiekon mallinimessä on kirjain ja numero, joiden perusteella voi päätellä, miten kyseinen kiekkomalli vertautuu muihin Prodigyn kiekkoihin. Mitä pienempi numero, sitä ylivakaampi ja vastaavasti suurempi nimero on alivakaampi. Näin esim. kiekko D1 on ylivakaa pituusdraiveri ja D5 vastaavasti alivakaa pituusdraiveri.
Gateway
Gateway taasen ei käytä mitään numerointijärjestelmää. He luokittelevat kiekkonsa vain neljään nopeusluokkaan (pituusdraiverit, väylädraiverit, lähestymiskiekot ja putterit). Kullekin kiekoille he kyllä esittelevät kotisivuillaan lentoratakaavion, joista voi hieman vertailla kiekkoja keskenään.
Yhteenveto
Järjestelmästä riippumatta, kannattaa muistaa että kiekon vakauteen liittyviä numeroita kannattaa verrata vain saman nopeusluokan sisällä. Mitä yllä todettiin MD1:n ja DD:n vertailusta, pätee kaikkien valmistajien kaikkiin kiekkoihin: nopeammat kiekot ovat ylivakaampia.
Lopuksi esitän omana mielipiteenäni sen, että ei kannata liikaa tuijottaa numeroita. Paljon parempi on kokeilla kiekkoja itse käytännössä. Vain kokeilemalla tiedät, miten jokin kiekko sinun heitolla käyttäytyy. Kivat numerot ja hienot kaaviot saavat aikaan houkutuksen shoppailla useita erilaisia kiekkoja koska ”tarvitsen juuri tuollaisen lentoradan”. Pelkästään numeroita katsomalla saattaa tulla houkutus esim. ostaa bägiin vaikkapa sekä Eagle että Teebird. Väitän, että käytännössä hyvin harva pystyy toistettavasti osoittamaan noiden kiekkojen lentoradan eron.