Fribakaverin päävalmentajana toimii Sami Poimala, joka on aloittanut frisbeegolfin harrastamisen vuonna 2004. Samin keskeisimmät meriitit ovat seuraavat:
- Suomen frisbeeliiton (nyk. Suomen frisbeegolfliitto) hallituksen jäsen 2006 – 2012 (puheenjohtaja 2009 – 2012)
- Suomen ensimmäisen SFL:n ja PDGA:n hyväksymän frisbeegolfin sääntökirjan suomentaminen v. 2008 yhdessä Jouni Heikniemen kanssa
- Lukuisien Talin Tallaajien firmagolf-tapahtumien vetäminen vuosina 2005 – 2012
- Suomen EM-maajoukkuepelaaja 2008-2012
- Suomen frisbeegolfliiton koulutustyöryhmän jäsen 2013 ->
- Suomen frisbeegolfliiton etelä-Suomen aluevalmentaja 2015 ->
Pidempi tarina Samin frisbeehistoriasta on seuraavassa.
Ekan kerran olen frisbeetä heittänyt joskus 80-luvun lopulla, jolloin moiset kapistukset olivat kovassa muodissa. Silloin ei kuitenkaan mistään golfista (suurella yleisöllä) ollut tietoakaan.
Merkittävä tapahtuma oli vuosi 2000, jolloin kaveriporukalla piti mennä rannalle kopittelemaan ja kun kellään ei ollut frisbeetä, piti minun lähteä kaupasta moinen hakemaan. Paikallisessa InterSportissa (Jyväskylässä) ei kuulemma ollut mitään tarjolla… paitsi että oli sittenkin. Joku huutaa takahuoneesta että on meillä täällä yks tämmönen kiekko. Siitä leipä mukaan ja kopittelemaan. Ihmetystä aiheutti se, että eihän se lentänyt oikein yhtään mihinkään. Painavakin oli ja kiinni otettaessa sattui ihan pirusti. Päällä luki joku mystinen ”Stingray”.
Kopittelu jäi lyhyeen.
Tuon tekstin lisäksi kiekossa luki myös ”disc golf” ja moinen termi aiheutti ihmetystä, joten altavistaamaan, mistä on kyse. Sieltähän se totuus sitten paljastuikin ja ajattelin ”ei hitto, onpa siisti laji”. Sinä kesänä sitten tehtiin puistoihin omia ”ratoja” siten, että pitää osua johonkin puuhun, ja kiertää tiettyä reittiä jne.
Harrastus kuitenkin unohtui, kunnes kesällä 2004 minut sattumalta kutsuttiin mukaan tutustumaan Tampereelle Vihiojan rataan. Heräsi pienimuotoinen ihmetys ”mitä ihmettä, onko Suomessakin tämän lajin harrastajia!”. Kaksi kierrosta Vihiojaa ja kärpänen puraisi heti.
Silloisesta Frisbeezeristä kyselin, josko joku voisi lähteä opastamaan aloittelijaa ja sainkin jonkun mystisen Tommin yhteystiedot. Sähköposti laulamaan ja kaverihan vastasikin pian ja sovimme treffit Epilän radalle. Harrastajan opastuksella alkuun ja treenaamaan. Tommi näytti niin hienoja heittoja, että halusin heti pystyä itse samaan.
Myöhemmin lueskelin netistä, että kyseessä näytti olevan yksi silloisia Euroopan huippupelaajia, Tommi Vesala! ”Kivasti tehty”, ajattelin. ”Jos pyytäisin Jarkko Niemistä vähän opettamaan minulle tennistä, mahtaisiko suostua”. Frisbeegolf on selvästi spirit-laji! Sitten samana syksynä frisbeeratojen ja peliseuran perässä (nojoo, myönnetään, myös töillä saattoi olla vaikutusta) muutto Helsinkiin ja loppu onkin historiaa.